Sisältö:

 

Blogit

Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2014:
Maaliskuu


 Viisi viimeisintä merkintää:

20.3.2014
VIERUMÄEN HISTORIAA

Yksi Rantasen Einon lempivitseistä on kysymys, miten härkäläläiset osasivat tulla tänne silloin kun Suomen heimo tuli Itämeren tälle puolen asuttamaan tätä maata. Kas, siellä matkalla oli tienviitta jossa luki Härkälä. Niinpä lukutaitoiset ihmiset suuntasivat silloin kulkunsa sen tienviitan mukaan.
Heinolan pitäjän historiassa Härkälän nimi mainitaan ainakin jo vuonna 1539.

Vuonna 1550 Härkälässä oli taloja 8 ja niissä yhteensä 56 henkeä. 1580-luvulla toimi kylässä mylly Sipi Hartinpojan talossa. Härkälän mainitaan olleen silloin Heinolan suurin kylä. 1719 Härkälässä oli edelleen 8 taloa, 19 hevosta, 47 nautaa ja nuoria nautoja 52, lampaita 80, vuohia ja pukkeja 17 sekä sikoja 27. Mattilan ja Kivikkolan isännällä mainitaan kummallakin olleen 4 hevosta, Kivikkolan Jussi-isännällä oli 10 lypsävää, Heikki Markkulalla kaksi päätä vähemmän. Joka talossa oli 10 lammasta. Marjoniemessä oli vain yksi talo, siellä 3 hevosta ja 10 lammasta.

Isonvihan ajan loppupuolella Härkälän talot olivat karjavarallisuudeltaan Heinola seudun vauraimpia. Vain Marjoniemen yksinäistalo ylsi samalle tasolle Härkälän kanssa. Tämän talon edelle karjamäärissä kuitenkin Härkälässä pääsivät Kivikkola, joka oli suurin sekä Mattila, Markkula ja Ollila.

Härkälä oli Savoon ja Viipuriin johtavien teiden solmukohdassa ja kulkijoita sen vuoksi runsaasti.
Seudun kolmas kestikievari perustettiin Härkälään 1700-luvulla. Sellaisena toimi ensin Anttila 1740-luvun alussa, kunnes vuosisadan puolivälin jälkeen kylän kestikievareina vuorottelivat Mattila, Vanhala, Ollila, Kiukkola ja vielä Markkulakin. Sankolan nyt omistama talo toimi kauan Härkälän viimeisenä kestikievarina. Sen vanhimmat osat olivat rakennettu 1737, vuorilaudoituksen alta löytyneen vuosiluvun mukaan. Viime vuosisadan isännistä ei ole paljon tietoa. Sankolassa oli kuitenkin säilynyt jossain kaapissa vanha palovakuutuskirja vuodelta 1841, maksettava 3 ruplaa, kirjassa nimi Magnus Malinen. Vakuutuskirja palautettiin lakkautettuna 1970 luvulla.

Kulkijoita kievarissa kävi vuoteen 1932, jolloin rautatie Heinolaan valmistui. Kuuluisin kävijä joidenkin perimätietojen mukaan oli kuningas Kustaa III, joka Valkealan kestikievarissa riitaannuttuaan Suomalaisten sotilaiden kanssa pakeni sieltä. Onko tämä totta vai ei, joidenkin tutkimusten mukaan näin ei olisi kuitenkaan tapahtunut. Kestikievarin nimi oli Vierumäki ja kun sen pihalla pidettiin markkinoita, tuli nimi Vierumäki tunnetuksi laajemminkin kuin yhden talon kodalle.
Asemalle ja sen myötä postitoimistolle oli saatava nimi ja koska maassamme on lukuisa määrä Härkälä nimisiä kyliä, oli luontevaa antaa nimeksi Vierumäki. Rautatie valmistui 1932, sitä ennen posti kulki hevoskyydillä. Pienviljelijä Sulo Rantanen ajoi postin Lahdesta Heinolaan ja rautatien valmistuttua Vierumäestä Vuolenkoskelle.


1800-1900 lukujen taitteessa Härkälän suurin tila oli Syrjälän ratsutila. Syrjälässä oli pojat Esko ja Aarne, jotka molemmat kaatuivat sisällissodassa. Tyttäret Helena ja Minna olivat sen ajan mittapuun mukaan hyvin koulutettuja naisia. Minna asui ja toimi Helsingissä, mm. lakiasioitten esittelijänä valtioneuvostolle. Helena, siskoksista vanhempi, sen sijaan vaikutti suurimmalta osalta Heinolassa seminaarin lehtorina. Hän oli maan ensimmäisiä kunnanvaltuuston puheenjohtajia sekä toimi 2 kautta kansanedustajana. Koska talonpito vanhempien kuoltua kävi tyttärille raskaaksi, päättivät he luopua siitä. Tähän tarjoutuikin hyvä tilaisuus siirtoväen tarvitessa maata. Niinpä he myivätkin Eino Kollin isälle tilansa pidättäen kuitenkin huomattavan määrän metsämaata. Jo postinkannon yhteydessä mainittu Sulo Rantanen oli ollut Helena Syrjälän vanhemmilla työmiehenä ja toimi sittemmin kuolemaansa asti Helenan metsänvartijana, huolehtien mm. tukkien myynnistä omakotirakentajille, joita sodan jälkeen olikin kohtalaisesti.


Vierumäen tienoon asukkaat saivat pääasiassa elantonsa maanviljelystä, täällä ei ollut juurikaan taloa tai tölliä, jossa ei olisi ollut ainakin yksi lehmä ja tietysti possu. Mutta tilanne on rajusti muuttunut viimeisen 50 vuoden aikana. 1984 vuoden alussa Itä-Häme lehti kirjoitti, että Vierumäki oli maalaiskunnan teollistunein taajama ja niin on edelleen.
Teollistumisen taisi aloittaa Vierumäen Teollisuus, kun Viljam Partanen ja Martti Länsiluoto perustivat sahalaitoksen vuonna 1945. Eino Kolli osti sen 1953 ja saha alkoi kasvaa niihin mittoihin kuin me nyt se näemme, Koprat ovat isännöinneet sitä vuodesta 1990 ja yhtiön rakennuskanta on tästä entisestään kasvanut. Oli täällä toinenkin saha edellisen vieressä, Paavo Iso-Kuuselan omistamana. Tämä saha sahasi pääasiassa huonekaluteollisuudelle kanttaamatonta lautaa ja lankkua sekä koivusta että männystä mm. lahtelaiselle Iskulle. Kolli osti sen Iso-Kuuselan lopettaessa yritystoiminnan 1970-luvulla.


Weckmannin konepajan johtajien isällä oli pieni kyläpaja, olihan seppä hyvin tarpeellinen maaseudulla hevosten kengittäjänä ja maanviljelys- ym. kalujen valmistajana ja korjaajana. 1950 luvulla kyläpajasta kehittyi teollisuuslaitos. Ensimmäinen halli valmistui 1955. Traktorin peräkärryt olivat kauan päätuote, kunnes 1967 tuli mukaan myös kattopellin valmistus.


1969 saimme Sankolan viereen säiliötehtaan, jota laajennettiin vuoden 1973 keväällä. Seuraavan vuoden syksyllä tehdas kärsi vararikon ja toimitusjohtaja Kolli osti sen huutokaupalla.
Joskus 1946-47 toimi Saarikummun laatikkotehdas asematien varrella. Samoin Kangassalon sementtivalimo, valmistaen kattotiiliä. Savitiiliä on poltettu vuosisadan alkupuoliskolla Korkeessa että Sopella.


Onhan sitä viinaksia keitetty, ei ehkä aivan teollisesti, mutta tältä perulta Itä-Hämeen museossa Hartolassa on Härkälän viinapannu. Eivät vain mokomat antaneet sitä takaisin oman pitäjämme museoon, kun sellainen perustettiin.
Suomen Urheiluopiston rakennustyöt alkoivat 1931 Lahden varavankilan vankityövoimalla, mistä muistona vieläkin polkujen varsille asetellut kivet. Ensimmäiset kurssit opistolla oli vuonna 1932. Opisto vihittiin käyttöönsä 13.6.1937. Sota-aikana opiston tilat toimivat sota-sairaalana, mutta hoidettiin siellä myös paikallisia asukkaita. Moni vierumäkeläis vauva on siellä ensiparkaisunsa ilmoille laskenut.


Rantasen Einolle on jäänyt järkyttävänä muistona mieleen, kun pojat kerättyään metsämansikoita menivät myymään niitä haavoittuneille, silloin joku tuli sanomaan heille, että menkää tuonne salin perälle, siellä on mies, joka ei enää koskaan itse poimi mansikoita, koska oli menettänyt kätensä ja jalkansa. Valitettavasti mansikat olivat loppuneet ja luulen että pojille jäi raskas mieli tapauksesta. Ainakin Eino muistaa nyt vanhana miehenäkin tapauksen.


Lähelle urheiluopistoa perustettiin Tapion metsätaimitarha 1980-luvun alussa, joka tarjoaa kesäisin lyhyempiä ja pidempiä työpaikkoja. Jo sitä ennen, 1970-luvun puolivälissä, aloitti Vapo turpeennoston Laviassuolta, tarjoten alkuun seudun maanviljelijöille traktoritöitä.
Vuosikymmenten mittaan on ollut monta kauppaa mm. Sankolan kauppa Härkälän Anttilassa Tenholaa vastapäätä, ennen kuin Sankola siirtyi Vierumäen kestikievaria pitämään ja maata viljelemään. Niilo Vanhalan talossa toimi kauppa joskus vuosisadan alussa. Härkälässä oli ainakin kolmas ja neljäskin kauppa. Jaalan tien varressa yksi ja Päivämäentien varressa yksi sekä Korkeessa ainakin kaksi kauppaa. Pari Vierumäkeläistä miestä toimi myös kulkukauppiaina.


Kun tulin Vierumäkeen vuonna 1954, oli aseman mäen päällä Heinolan Osuuskaupan myymälä, sitä vastapäätä oli Vierumäen postitoimisto. Toinen kauppa oli viitostien varressa. Se oli Simo Piirosen omistamana aloittanut ja myöhemmin sitä pitivät Helmi ja Eero Ellonen. Taxikin on ollut täällä jo 1940-1950 luvulta lähtien. Vikin kahvila on kylämme vanhin alansa edustaja. Rantasen autokorjaamo oli yhden miehen yritys.


Harrastuspuoltakin on ollut monenlaista. Oli ravirata Laviassuon takana. Talvella ajettiin kilpaa Saarijärven jäällä. Työväen yhdistys toimi aikoinaan, olipa heillä oma seurantalokin Laukkalan tilalla (Sankolan vieressä vanhan Jaalantien toisella puolella). Ennen sotia tän-ne perustettiin rukoushuoneyhdistys, muurari-piirisihteeri Vilho Salmisen toimesta, ja heillä oli tarkoituksena saada oma talo. Sota kuitenkin kuivatti tämän hankkeen. Lopetetun yhdistyksen varoilla ostettiin piano nykyiselle seurakuntasalille. Täällä on toiminut vilkkaastikin maamiesseura alaosastonaan maatalousnaiset. On ollut raittiusseura Itu, urheiluseura Vierumäen Jytinä, metsästysseura ja uudempina martat sekä voimisteluseura Vivo. On ollut laulukuoroja useaan otteeseen jo 40-luvulta alkaen. Merimieslähetyspiiri Härkälässä ja pakanalähetyspiiri Korkeessa, raamattupiiri keskustassa ja erilaisia kansalaisopiston piirejä. On seurakunnan päivä-, tyttö- ja poikakerhoja, partio, maatalouskerho ( jo 40 luvulla) joka myöhemmin nimettiin 4-H kerhoksi ja askartelukerho lapsille. Toimii myös palonaiset ja palojunnut.

Vierumäki oli jaettu Härkälän ja Korkeen kinkeripiireihin. Muutamia vuosikymmeniä sitten käytiin Pyhäkoulua Korkeessa, Härkälässä että Vierumäessä. Kylässämme käytiin hiljaisella viikolla joka ilta hartaustilaisuuksissa kansakoululla. Koulu oli kuulemma aina salintäydeltä kansoitettu aina 50-luvun loppupuolelle asti. Myöhemmin 60-70 luvuilla toimi diakoniapiiri suhteellisen pienen joukon voimin, mutta myyjäisiin joulun alla ja keväällä saapui yleisöä runsaasti. Ne olivat odotettuja tapahtumia, koska siellä oli myös ohjelmaa sekä aikuisten että lasten suorittamaa. Usein pappikin tai seurakuntasisar oli myös puhumassa. Monen moni vaikeuksissa oleva sai taloudellista ja mikseipä myös henkistä apua.


Meillä on nyt palokunta turvaamassa sammutuksen tulipalon syttyessä, mutta on täällä joskus aiemminkin ollut jonkinlaista palokuntatoimintaa. Täällä on ollut paloruiskuja Rantasen Eino muistelee kuulleensa isänsä olleen myös palomies nuorempana. Onhan se punainen kukko riehunut tälläkin kylällä silloin tällöin. Seuratalo paloi 1945 ja yksi armeijan varikkorakennus -40 luvulla. Vierumäen saha paloi 1954 keväällä ja toisen kerran 1967. Weckmanin konepajalla oli suurehko palo toukokuussa 1986. Raidan navetta, Päivämäen-tienvarren kauppa, Heikkilän navetta, Alhaisten talo ja Touhosen puimala Korkeessa ovat menneet savuna ilmaan. Liekö muita.
Mainitsin armeijan varikkorakennuksen, niitä oli useampiakin. Aavehalli on niistä yksi ja niin sanottu Kiesin talo kuului niihin, siinä asui varikon päällikkö. Yksi toimi osuuskaupan varastona. Sulo Rantanen oli muun muassa vartioimassa varikolla.


Vierumäen koulu täytti sata vuotta 2002. Olihan koulun perustamiseen oltu valmiina jo 1902. Ensimmäisenä opettajana toimi Selma Alander. Hänen jälkeensä tuli tänne Hilja Reino, joka on pisimpään opettanut kylän lapsia, 39 vuotta. Melkein samaan pääsi useimmille tuttu Salme Pietilä joka siirtyi eläkkeelle 1982, palveltuaan täällä 38 vuotta. 1914 julistettiin miesopettajan vakanssi avatuksi, joka kuitenkin lakkautettiin 1919. Poikien käsitöitä opettivat maallikot.


Vuonna 1924 perustettiin 18 viikkoinen alakansakoulu ja opettajaksi tuli Hilma Ervasti, joka opetti Vierumäessä 18 viikkoa ja toiset 18 viikkoa Nyynäisten koulussa. Näin aina vuoteen 1940, jolloin siirryttiin 36:een viikkoon. 1926 Härkälän kansakoulun nimi muutettiin Korkeisten kouluksi. 1938 siitä tehtiin Vierumäen koulu.


Ensimmäinen koulurakennus palveli n. 50 vuotta. Uuden koulun rakentaminen aloitettiin 1954 ja vihittiin käyttöön 1955. Jälleen uusi koulu, siis jo kolmas rakennettiin Jauhokallion alueella ja se otettiin käyttöön 1994. Seurakuntatalo kyläämme saatiin 1991.


Kansalaissota 1918 riehui Lahden-Heinolan tienoilla melko rajuna ja siitä muistona on Vierumäessä niin sanottu punaisten hautausmaa, johon kerrotaan haudatun 300 vainajaa. Toiset ammuttiin haudan reunalla ja toiset maanteitten varsille. Paikalla on muistopaasi, mutta paikkaa ei ole juurikaan hoidettu. Tietojen mukaan maa on siunattu, mutta ei vainajia. Kunta ja seurakunta ovat käyneet itsenäisyyspäivänä laskemassa muistoseppeleen paaden juurelle.

Kylän huvittelu- ja juhlapaikkana on toiminut Aavehalli (Eino Kollin antama nimi). Entisen armeijan varikkorakennuksen osti maamiesseura ja urheiluseura Jytinä. Alkuvuosina, ankean sotaajan jälkeen siellä kävi satamäärin parhaimmillaan 500-700 tanssihaluista. Kuuluisia orkestereita oli soittamassa kuten myös oman kylän poikien yhtye. Sähköt sinne saatiin 1950 luvun alkupuolella. Sitä ennen valaistuksena toimi öljylamput, niin sanotut petromaksit.


Jos nyt moititaan nuorisoa milloin mistäkin kurittomuudesta, niin osattiin sitä ennenkin. Rovasti Eerikäinen oli puhunut rippikoululaisille kirkonkirjoihin viedyn Härkälän poikien puhelintolpissa olleiden posliiniereistimien kivittämisestä rikki Myllykylään asti. Kerran olivat nuoret miehet kääntäneet Korkeentien vieressä olleen ladon yöllä ympäri, niin että sen oviaukko oli aamusella vastakkaisella puolella kuin aikaisemmin. Oli siinä omistajilla ollut aamulla ihmettä kerrakseen. Ennen muinoin oli usein kylätappeluita naapurikylien nuorten miesten kesken, niin myös Härkälässä.

Tähän tavallaan liittyy ihan toisenlainen tapaus jonka nyt kerron:
Vuolenkoskentien vieressä lähellä rautatietä, nyt tyhjillään olevassa talossa asuivat Ida ja Hemmi Lehtokoski. Idan vanha isä kuului talouteen. Hemmi kävi polkupyörällä silloista maantietä, jossa mutkat lisäsivät matkan pituutta, työssä Heinolassa. Lisäksi vanha maantie oli huomattavasti mäkisempi ja lisäksi sorapintainen, joten jo työmatkat verottivat voimia. Hemmi tarvitsi lepoa jaksaakseen, mutta vanha, dementoitunut pappa kumusi kaiken yötä häiriten lepoa. Niinpä Hemmi vei illalla papan lämmitettyyn saunaan yöksi. Pimeässä saunassa pappa oli joutunut lauteiden alle ja kun Hemmi aamulla meni hakemaan appeansa tupaan, tuumasi pappa, että oli sentään kovat tappelut Ruuhijärven miesten kanssa. Aina kun nosti päätään niin aina kumahti.


Lähteet mm. Heinolan pitäjän historia, Vierumäen teollisuuden 50-vuotishistoriikki, Salme Pietilän muistelmat. Koonnut tähän Helinä Rantanen.
 

Päijät-Hämeen kylät ry.
Päijännetalo, Meijeritie 1
17200 Vääksy
Puh. 040 7010 633